Joulupukille jouluaatto on vuoden tärkein päivä ja niinpä hän valmistautuukin siihen erityisen huo- lellisesti. Kaikki lahjat on jo pakattu rekiin edellisenä iltana ja matkaan lähtevät porot ovat saaneet suuren annoksen salaisesta paikasta kerättyä superjäkälää. Aattoaamuna Joulupukki herää jo ani varhain. Hän pukee päällensä lämpimän kerraston ja punaisen juhlanuttunsa, sekä sukii hieman partaansa, joka on aivan valkea ja yhtä pitkä kuin puolitoista nuorempaa tonttua. Sitten hän lähtee suureen keittiöön, jonne Joulumuori onkin jo ennättänyt aamupuuron keittoon. Kun puuro on syöty ja Joulupukki on kumonnut joka-aamuisen mukillisensa poronmaitoa, hän vetäytyy hetkeksi talliin Petterin Punakuonon seuraan.

Petteri on Joulupukin kaikkein vanhin ja viisain poro. Oikeastihan Petteri pitää huolen siitä, että Joulupukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta valkoparta haluaa mielellään ikään kuin osallistua reitin suunnitteluun. Petterillä on käytössään ainutlaatuinen ”Very Special Reindeer Navigating System” ja se on niin varma, että Joulupukki voi ottaa vaikka nokoset kun siirrytään paikasta toiseen. Ennen moista tapahtui harvemmin, mutta nykyään, kun Joulupukilla on takanaan jo satoja jouluja, on hänestä mukava huilia välillä Petterin kiitäessä halki öisen taivaan rekiletkan saattelemana. Porot totta tosiaan lentävät, vaikkakin ne yleensä aina nulkkaavat maata myöten, jos joku on näkemässä. Mutta kun ollaan katseelta suojassa, nousevat niin poro, reki, kuin Joulupukkikin ilmaan kevyesti kuin ei mitään ja sitten mennään vinhaa vauhtia. Joskus saattaa jopa kuulua voimakas pamahdus, aivan kuin äänivalli murtuisi.

 

Mutta nyt ollaan vielä Korvatunturilla ja tällä välin ovat heränneet myös tontut, jotka suorittavat aamuaskareensa vikkelästi ja ovat pian paraatikun- nossa valmiina matkaan. Porot liikahtelevat karsi- noissaan, sillä nekin tietävät mikä päivä tänään on. Poronhoitajatontut ovat ruokkineet ne jo ennen omaa aamiaistaan ja nyt sarvipäät ovat aivan täynnä superjäkälää ja valmiina lentoon sorkat kipunoiden. Vaikka kaikki porot eivät lähdekään mukaan, saa joka ikinen maistaa salaperäistä erikoisjäkälää. Sitä ei syödäkään muulloin kuin jouluna, sen verran voimallinen on sen vaikutus. Onpa eräs kotiin jäänyt vanha hirvas kerran nähty leijumassa ylhäällä tallin katonrajassa yllättyneenä rykien.

Tontut saapuvat talliin ja sukivat nimikkoporonsa kiiltäviksi ennen kuin ne valjastetaan kilisevien kulkusten säestyksellä. Sitten porot jo talutetaankin pihalle, missä lahjoista täpötäydet reet odottavat. Joulupukki hyvästelee Joulumuorinsa ja vilkuttaa kaikille kotiin jääville. Hän luo vielä silmäyksen siistiin riviin asettuneeseen saattueeseensa ja kaikki on kunnossa. Mars matkaan siis! Hurraahuudot raikuvat yli Korvatunturin ja kaikki vilkuttavat minkä jaksavat. Sinne katoaa porojen letka aamuhämärään. Kauaa eivät tontut kuitenkaan jaksa seistä pihalla vilkuttamassa, sillä heillä on kiire joulupuuron syöntiin. Joulupukki sen sijaan istuu reessään ja hymyilee. Kun maanpinta jää kauas alapuolelle ja Korvatunturin valot näkyvät enää pieninä pisteinä horisontissa, ajattelee hän kaikkia kilttejä lapsia, jotka tulee tänä päivänä tapaamaan, ja tuntee itsensä hyvin, hyvin onnelliseksi.