(Kuvaa painamalla pääset kuuntelemaan joululaulun)
Tästä päivästä lähtien, on 24päivää jouluun, 24päivää jolloin teille tänne tulen laittamaan pätkän satua.. Kannattaa käydä katsomassa ja lukemassa. Sadut/ tarinat olet kopioinut eri puolilta tätä ihmeellistä virtuaali maailmaa. Linkitän myös samalla sinne kyseiselle sivulle mistä olen sadun/tarinan löytänyt.. Mutta aloitetaan! :
Joulukuusta hakemassa
Mustavalkoinen harakka lentää suih suih puiden latvoissa. Se katselee alas lumiseen maahan. Pää kääntyilee ja siipinivelet natisevat. Mikäs pieni ukko tuolla kuusten välissä tallustaa kirves olalla? Ja vielä Joulupukin mailla, Korvatunturin metsissä! Mennään oitis kysymään. ”Mikä olet miehiäsi?” Raakkuu harakka. ”Minähän olen metsätonttu ja olen matkalla kaatamaan joulukuusta Korvatunturin joulujuhliin” sanoo metsätonttu. ”Siitä tuleekin kaunis kuusi, oksilla jouluomenoita ja latvassa Kuu-Ukolta lainattu tähti, jonka kuukkelit tulevat asettamaan paikoilleen”.
Harakka näyttää kiinnostuneelta, sillä kun on tapana pistää nokkansa muiden asioihin. Sen tietää metsätonttu ja kysyy ”Haluatko kuulla lisää?” Samoin tein unohtaa harakka epäluulonsa ja istahtaa tontun olkapäälle. Tonttu jatkaa tallusteluaan ja käy kertomaan: ”Korvatunturin joulukuusi on suuri ja tuuhea. Se kaadetaan näin aatonaattona ja viedään Korvatunturin porstuaan sulamaan. Heti aattoaamuna se kannetaan suureen saliin ja nostetaan seisomaan varta vasten kiillotetulle messinkijalustalle, jolloin se kohoaa kuin lipputanko melkein kattoon saakka. Oi, kuinka havut tuoksuvat!
Iltapäivällä, saunan jälkeen kuusi vihdoin koristellaan. Oksille asetetaan ensin valkoisia kuusenkynttiöitä pihdeissään ja sitten kuusi ripustetaan täyteen vahapintaisia, punakylkisiä omenoita, piparkakku-ukkoja ja –akkoja, sekä kiiltäviä joulupalloja joista voi nähdä hassusti venyneen peilikuvansa. Kuukkelit saapuvat nauravaisena parvena ja kuljettavat taivaalta hakemansa tähden kuusen kaikista ylimmäiseen latvaan, jossa se kimmeltää ja hehkuu kuin jäätimantti.
Kuusi tuo joulun Korvatunturin suureen saliin, sen ympärillä tanssitaan ja lauletaan, ja sen pienet, loistavat kynttilät heijastuvat juhlijoiden silmistä ilon ja onnen valoina. Kuusi seuraa joulunviettoa ruhtinaallisessa asussaan, hyvänsuopana hallitsijana. Kun ilta taittuu yöksi ja sali hiljenee, jää se asentoonsa, kuin vartiomies, keskelle sammutettujen kynttilöiden tuoksua.
Kuusen kynttilät sytytetään vielä monen monituista kertaa, mutta sitten loppuu joulu ja ollaan loppiaisessa. Kaikki kynnelle kykenevät käyvät kuusenryöstöön! Parempiin suihin häviävät omenat ja sokeriset piparkakut. Kuusi on pian synnyinasussaan ja kaiken kukkuraksi se heitetään tunkiolle! Mutta Korvatunturin metsässä kasvaa jo seuraavien joulujen kuusia, isoja ja tuuheita.” Samassa tonttu seisahtuu suuren kuusen juurelle, kuusen joka kurottelee kohti tähtitaivasta. ”Tässä se on!” Sanoo tonttu, mutta harakka on jo mennyt menojaan. Se on lentänyt kertomaan metsänväelle joulukuusesta, jonka oksilla keikkuu kultaa ja kristalleja, ja jonka latvaan on kasvanut suuren suuri timantti.
Kommentit